:P

Mursu

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mursu
Uhanalaisuusluokitus: Puutteellisesti tunnettu [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Petoeläimet Carnivora Alalahko: Caniformia Heimo: Mursut Odobenidae Allen, 1880 Suku: Odobenus Brisson, 1762 Laji: rosmarus
Kaksiosainen nimi
Odobenus rosmarus (Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Mursun levinneisyys
Alalajit [2]
O. r. rosmarus – atlantinmursu[3] O. r. divergens – tyynenmerenmursu[3] O. r. laptevi – laptevinmursu[4]
Katso myös
Mursu Wikispeciesissä   Mursu Commonsissa

Mursu (Odobenus rosmarus) on suurikokoinen, vesielämään sopeutunut arktinen nisäkäslaji,

Sisällysluettelo

• 1 Anatomia
• 2 Levinneisyys ja ekologia
• 3 Alalajit
• 4 Lähteet

Anatomia

Urokset painavat noin 1 500 kiloa ja voivat kasvaa 4,5 metriä pitkiksi^[5] . Atlantinmursu on hieman tyynenmerenmursua pienempi. Sekä uroksilla että naarailla on yläleuassa jopa lähes puolen metrin mittaiset, syöksyhampaiksi kehittyneet kulmahampaat^[5].

Levinneisyys ja ekologia

Mursuja tavataan Pohjoisella jäämerellä sekä Atlantin ja Tyynenmeren pohjoisosissa.^[1] Levinneisyysalue ei ole yhtenäinen, vaan on jakautunut useiksi eri populaatioiksi. Maailmanlaajuisesti mursu on arvioitu puutteellisesti tunnetuksi lajiksi. Mursuja metsästettiin erityisesti mursunluun vuoksi 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella runsaasti ja kannat romahtivat. 1950-luvun jälkeen kannat alkoivat nousta. 1990 arvioitiin Beringinmeren ja Tšuktšimeren mursukannaksi noin 200 000. Nykyisestä määrästä ei ole tietoa. 1982 arvioitiin Laptevinmeren populaatioksi 4000-5000 yksilöä, mutta nykyistä määrää ei tiedetä.^[1] Muinoin mursun levinneisyys on ollut paljon laajempi kuin nykyisin. Esimerkiksi Ruotsissa on maaperästä löydetty jääkauden aikaisia mursun jäännöksiä.^[5]
Mursut syövät pääasiassa simpukoita,^[5] mutta pienemmissä määrin myös muita nilviäisiä ja kaloja. Mursun ainoa luontainen vihollinen on jääkarhu, mutta sekään ei mielellään kohtaa itseään huomattavasti suurempaa tervettä täysikasvuista mursua. Syöksyhampaitaan mursut käyttävät ravinnon kaivamiseen matalissa vesissä ja nahisteluun kiima-aikana. Mursut käyttävät syöksyhampaitaan myös muun muassa jäälle kiipeämiseen^[6] ja hengitysavantojen tekemiseen.^[1]
Mursut voivat sukeltaa noin 100 metrin syvyyteen ja pysyä veden alla jopa puoli tuntia. Ne myös parittelevat vedessä, mutta synnyttävät maalla tai jäällä. Mursut oleilevat yleensä laumoina rantojen lähellä kelluvilla ahtojäillä.^[5]

Alalajit

Mursu on mursujen heimon (Odobenidae) ainoa jäljellä oleva laji, ja se jaetaan kolmeen alalajiin.^[2] Tyynenmerenmursuja (Odobenus rosmarus divergens) elää Tyynellämerellä noin 200 000 ja atlantinmursuja (O. r. rosmarus) Atlantilla noin 15 000 yksilöä. Uhanalainen laptevinmursu (O. r. laptevi) elää Laptevinmerellä^[4]. Mitokondriaalisen DNA:n analyysien ja morfologisen aineiston perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että laptevinmursu ei ole oma lajinsa, vaan tyynenmerenmursujen läntisin populaatio.